Moikka tässä oppilaani tekemä kirjoitus yhteistyöstämme.

outi ja marko
Urheiluvalmennusta hevosen selässä
Nuorten ja junioreiden kouluratsastusmaajoukkueen valmentaja Marko Björs on tutustunut myös vammaisratsastukseen. Tällä hetkellä hän toimii henkilökohtaisena valmentajana 32-vuotiaalle cp-vammaiselle Outi Lindroosille.
Kun hevoset oppivat noudattamaan ratsastajan ohjeita, ne toimivat Björsin mukaan ihmistä kohtaan tasapuolisesti.
- Hevonen ei syrji. Se ei kysy pankkitilin saldoa tai sitä, onko ratsastaja lyhyt, laiha vai lihava. Vammaista ihmistä hevonen voi oppia kunnioittamaan laumanjohtajanaan samaan tapaan kuin vammatontakin.
Toimintakykyä luokitetaan
Urheilulajina vammaisratsastus on rinnakkaista kouluratsastuksen kanssa. Kilpailuissa ratsukot, eli hevonen ja ratsastaja yhdessä, esittävät ohjelmassa vaaditut liikkeet tuomareiden arvostellessa suorituksen. Björs kuvailee työtään:
- Valmentajana olen kouluttamassa ratsukkoa, ihmisen ja hevosen muodostamaa paria. Kun ratsastaja istuu selässä, hän toimii välikätenä. Minun tehtäväni on ohjeistaa maasta käsin niin, että hevonen toimii ja liikkuu läpi, mahdollisimman hyvin kroppaansa käyttäen. Yritän ajatella sitä, miltä ratsastajasta tuntuu.
Tässä lajissa kaikilla ratsastajilla on jonkin tasoinen liikunta-, näkö- tai kehitysvamma.
Vihtiläinen Lindroos käyttää muussa liikkumisessaan sähköpyörätuolia synnynnäisen tetraplegia spactican vuoksi. Hän kilpailee vaikeavammaisena luokassa 1a, jossa askellajina on käynti. Lievimmin vammaiset, esimerkiksi raaja-amputoidut tai heikkonäköiset ratsastajat kilpailevat vaativammassa laukkaluokassa 4. Siinä ohjelmat suoritetaan kaikissa askellajeissa ja liikkeet vastaavat kouluratsastusta. Ratsastajan luokittelun viiteen kilpailuluokkaan tekee lajiin perehtynyt lääkäri tai fysioterapeutti.
Merkkikäskyt saavat hevosen toimimaan
Fyysisen pohkeiden puristamisen (tai jalkojen liikuttamisen) ja ohjasotteiden lisäksi myös ratsupiiskan käyttämisellä ja esimerkiksi äänensävyillä on oma merkityksensä.
- Ratsastajan täytyy päästä mukaan hevosen liikkeeseen niin, että sen voi esimerkiksi pysäyttää tai kääntää. Merkkikäskyjä täytyy toistaa ajoittamalla ne liikkeeseen niin, että hevosta voi nopeasti kiittää antamalla periksi. Käskyjen staattisuus tuottaa ongelmia, sillä huonosti koordinoitu voimakas käsky lisää hevosen hitautta reagoida halutusti, ei päinvastoin, Björs selvittää.
Ratsastaessa täytyy hallita useita liikesuuntia peräkkäin. Se lisää toiminnan haastetta cp-vammaisen kehossa.
- Ratsastaja tarvitsee toistoja ja harjoittelee hevosen kanssa sellaisia asioita, joilla hän oppii tuntemaan liikettä ja reagoimaan itse. Hevonen puolestaan oppii aavistamaan seuraavia sille annettavia tehtäviä, sillä se on tapaeläin.
Kumppanina mukautuva eläin
Hevosten kyky mukautua palvelemaan ihmistä, saa ne ymmärtämään erilaisia merkkikäskyjä.
- Ratsastuskoulussa yksi hevonen voi toimia viikossa 20 eri ihmisen ratsuna ja jokaisen kanssa se tulee toimeen. Hevonen oppii erottamaan ammattiratsastajan, jonka kanssa tehtävien täytyy mennä joskus sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle, Björs kertoo.
- Hevoset oppivat vaihtamaan laukkaa joka askeleella ja tekemään ratsastajan kanssa kaikki muut niille luonnolliset liikkeet.
Siksi useita hevosia kouluttaneen valmentajan ei ole vaikea ymmärtää, että hevoset kykenevät mukautumaan myös vammaisratsastajan käyttöön ja oppivat hieman normaalista poikkeavia merkkikäskyjä. Etenkin, kun hevosen suorituskyvyn äärirajoille ei tarvitse mennä.
Käyntiluokassa 1a vaaditut liikkeet ovat enimmäkseen ratsastusradan teitä. Kilpailukenttää, 20 x 40 metriä, reunustavat kirjainmerkit, joiden väliin ratsastetaan mahdollisimman tarkasti ja tasaisessa liikkeessä erikokoisia ympyröitä ja suoria linjoja. Suorituksen aikana vammaisratsastaja ei saa käyttää avustajaa, vaikka kilpailukentän ulkopuolella turvallisuutta varmistaakin hevosenhoitaja tai muu tukihenkilö.
Kunnon käyntiä
Marko Björsin mukaan hyvää käyntiluokan hevosta ei ole helppo löytää.
- Sen täytyy liikkua käynnissä hyvin eteenpäin. Sillä tavoin, että se pystyy kantamaan ratsastajansa ihan kuten terveenkin ihmisen. Sen täytyy pystyä käyttämään selkäänsä ja kaulaansa sekä astumaan käyntiä, joka on puhdasta. Oikeanlainen käynti on nelitahtista, energistä ja matkaa voittavaa.
- Liian hidas käynti tuottaa ongelmia, vaikka se olisikin matkaa voittavaa. Hevosista 90 prosenttia menettää sellaisessa liikkeessä nelitahtisuuden. Liike menee silloin passikäynniksi, joka ei ole läpi hevosen kropan, Björs kuvailee.
Hevosen koolla ja liikkeen rytmillä on merkitystä. Lindroosin hypotoninen vartalo toimii paremmin pidemmässä askeleessa kuin kiivastahtisen, pienen hevosen lyhyemmässä käynnissä.
Marko Björs antaa ratsastajilleen luvan suhtautua urheiluunsa satulassa tunteella.
- Ratsastuksessa herkkyys lukea hevosta ja terävyys merkkikäskyissä on tärkeää. Ratsastaja antaa hevosen liikkeelle leiman. Kysymys ei ole ainoastaan tuosta ohjasavusta tai mekaanisesta pohkeen merkistä.
Outi Lindroos